Kreikka

Suomalaisten aurinkolomailijoiden rakastama Kreikka tarjoaa paljon muutakin kuin tavernan, rannan ja hotellin kolmiyhteyden. Jylhä luonto on kuin vaeltajia varten tehty, ja satumainen saaristo kutsuu purjehtimaan. Ateena taas on paitsi sivistyksemme koti, myös oiva shoppailupaikka.

Kreikka toteuttaa moninaisia mielihaluja ja lomaodotuksia. Tarjoamme tässä sinulle erilaisia kohteita - voit yhdistellä niitä mielesi mukaan, tai rentoutua samassa paikassa koko lomasi ajan.

Maan vanhin merkittävä esikreikkalainen kulttuuri, minolainen kulttuuri, syntyi Kreetalla ja saavutti huippunsa noin 2000 eKr. Samoihin aikoihin kreikankielistä väestöä muutti Balkanin niemimaalle, jonne muodostui pieniä kuningaskuntia. Näistä kehittynein oli Peloponnesoksella sijainnut mykyneläinen pikkuvaltio. Klassinen kausi 400-luvulla eKr. oli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden loistoaikaa. Sparta ja Ateena olivat huomattavimmat keskukset. Klassisen Kreikan kulttuurin kukoistus keskittyi Ateenaan. Siellä Aristofanes kirjoitti komediansa, Aiskhylos, Euripides ja Sofokles suuret draamansa, Feidias loi veistoksensa ja Sokrates perusti kokonaisen filosofian koulukunnan, jota myöhemmin Platon kehitti.

Kreikalla on maarajaa vain pohjoisessa, muualla valtio rajoittuu Välimereen ja sen pienempiin osiin Joonian-, Aigeian- ja Kreetanmereen. Kreikka kuuluu maantieteellisesti Eurooppaan ja muodostaa Balkanin niemimaan eteläisimmän alueen. Manner-Kreikan eteläosan eli Attican niemimaan ja Peloponnesoksen niemimaan ertottaa mantereesta ranskalaisten vuonna 1893 rakentama Korintin kanava. Kreikkaan kuuluu 437 saarta käsittävä merialue. Saaret muodostavat 1/5 Kreikan pinta-alasta. Suurimmat saaret ovat Kreeta, Evoia, Rhodos ja Korfu. Saariryhmiä ovat mm. Joonianmeren saaret, Kykladit, jotka muodostuvat 39 saaresta, Sporadit, Dodekaaneesit ja Koillis-Egeianmeren saaret.

Kreikan tärkein keskus on Ateena esikaupunkeineen. Siellä asuu noin 30 % maan koko väestöstä. Kreikan väestöstä 95 % on yhtenäistä, kansallista alkuperää ja maassa asuu vain jonkun verran slaavilaista, albanialaista ja italialaista alkuperää oplevaa väestöä. Kreikan maaseudulla eletään vielä perinteiseen tapaan, esimerkiksi kirkot ja torit ovat ”elämän keskipisteenä”. 

Kreikkalainen keittiö on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestä. Archestratos (330 eKr.) kirjoitti historian ensimmäisen keittokirjan. Kreikkalaisella keittiöllä on neljä salaisuutta: hyvät ja tuoreet ainekset, yrtit ja mausteet, kuuluisa kreikkalainen oliiviöljy ja ruoan helppo ja yksinkertainen valmistutapa. Kun haluaa maistaa todella hyvää kreikkalaista ruokaa, kannattaa tarkkailla minne paikkakuntalaiset menevät syömään. Tyypillisiä ruokia ovat esim. alkuruokina tzatziki (valkosipulia, kurkkua ja minttua jogurtissa), elíes (vihreitä ja mustia oliiveja), rossikisaláta (perunasalaattia majoneesissa), kolokithákia (friteerattua kesäkurpitsaa) tarjoiltuna valkosipulikastikkeen kera, tirópitta tai spanakópitta (pieniä piirasia, jotka on täytetty juustolla tai pinaatilla). Kalaruokia esim. Kalamarákia (friteerattu mustekala), Astakós (hummeri), Garídes (katkaravut). Liharuokia esim. Keftédes (lihapullat), biftékia (eräänlainen hampurilaispiiras), souvlákia (grillatut vartaat), Moussaka (joka sisältää alun perin lammasta ja paljon munakoisoa). Féta on tunnetuin kreikkalainen juusto ja Graviéra on paikallista gruyère-tyyppistä juustoa. Kreetan vuoristohunaja on myös tunnettua. Sesongin hedelmät (appelsiinit, omenat, päärynät, aprikoosit jne.) ovat erinomaisia.

Anisviina oúzo on lähes synonyymi lomalle Kreikassa. Oúzeriat ovat juomapaikkoja, mutta tarjoilevat myös pieniä ruoka-annoksia (mezédhes). Katukioskeista (girós) saa voileipiä (hiró) ja vartaita (souvlákia) mukaan otettavaksi tai syötäväksi pienissä pöydissä. Estiatóriat ovat hienompia ruokapaikkoja kuin tyypilliset tavernat.